Pilleripolitiikkaa
Vastaisen varalle: kaikki esitetyt vaikutukset perustuvat allekirjoittaneen havaintoihin omasta terveydentilastaan. Suosituksia näiden lisäravinteiden käyttämiseen olen kerännyt eri lähteistä, esimerkiksi eräältä farmaseutilta, luontaistuotekauppojen henkilökunnalta ja sattumanvaraisilta nettisivuilta. En katso, ettei ihminen joissakin tilanteissa tarvitsisi lääkkeitä. Näitä valmisteita käyttämällä olen itse kuitenkin voinut merkittävästi vähentää esimerkiksi kipulääkkeiden ja antibioottien käyttöä.
12.10.2014 - 5:56
Edit. Sori, tää on tosi pitkä, mutta yritin ainakin käyttää kappalejakoa.
Moi,
päädyin tänne H-P:n, jonka siis livenä tunnen, sarjisblogin kautta ja tulipahan pitkästä aikaa postaus johon ajattelin kommentoida omia ajatuksiani (nimimerkkiäni keksiessäni mielessäni oli varmaan tuolloin lähipäivinä maisteltu eräs ultratulinen chilikastike ja vanha lastenmakasiiniohjelma… se, että olen vm. kasiyks selittänee jälkimmäistä).
Tuo tekstisi etenkin kuvan alla on kyllä kätevästi paketoitua damage controllia ja siinäkin mielessä mainio, ettei itse tarvitse tässä toistaa omin sanoin samoja asioita. Sanotaan nyt, että kyllä sitä siis itsekin lääkärissä tuli ihan viime kesänä käytyä (jotain bakteerikasvustoa silmässä, tippoja ja voidetta sain ja toimivat). En pelkää hammaslääkäriäkään, sielläkin voisi taas vaihteeksi käydä tarkastuttamassa (etenkin kun nykyään jopa kysyvät puudutuksesta ja kyllä kyllä kyllä, minä otan! Toisin kuin ala-asteella…tulikivenkatkuisia terveisiä sen ajan Suvelan hammashoitolaan vaan!).
Eli siis, ajattelin kertoa tässä omia kokemuksiani ja funtsimisiani tiettyihin lisäravinteisiin. Tulee sitä jotain muitakin vastaavia napsittua (esim. omega-3, kalkki, sinkki ja seleeni), mutta näistä seuraavista tuli siis mieleen enemmänkin sanottavaa.
C-vitamiini
”Otas vähän appelsiinia, niin saat C-vitamiinia”, hoki jompikumpi vanhemmista lähisuvun edustajista oletettavasti aika monessa perheessä. Ja oletettavasti myös aika pitkällä, siis vuosikymmenissä mitatulla ajanjaksolla; ko. vitsku kun ei muistaakseni ole mikään uusi löydös. Siitä ei varmaankaan ole mitään kiistaa, että pitäisikö sitä olla ruokavaliossa vaan kuinka paljon. Eri maiden minimisuositukset vaikuttaisivat vaihtelevan 50-100 milligramman välimaastossa. Ja sitten oli tämä herra tohtori Linus Pauling. Kun taannoin googlailin aiheesta, niin aikamoiselta tuulimyllyjä vastaan kamppailulta C-vitamiin annostuksen suhteen miehen ura vaikutti. En siis tarkoita, että nämä ”tuulimyllyt” olisivat vain jääräpäisesti omissa poteroissaan, vaan se että tiukkaa tieteellisesti pätevää tutkittua tietoa joka olisi tukenut Paulingin näkemystä huomattavasti suurempien, jopa useiden grammojen, C-vitamiinimäärien ottamista päivittäin en ainakaan itse tuntunut löytäneen Paulingin tai hänen lähipiirinsä ulkopuolelta.
Tietty olettamus tosin vaikuttaisi tukevan noita Paulingin ajamia isompia määriä: moni nisäkäs kykenee elimistössään syntetisoimaan C-vitamiinia glukoosista; käsittääkseni ihmisellä tämä prosessi, jos sellainen on joskus ollutkin joskus ihmiskunnan alkuhämärässä, kaatuu sen viimeiseen vaiheeseen ts. ei toimi. C-vitamiinia syntetisoivaan kykenevät eläimet tuottavat sitä useita grammoja, mikä on ihmissuosituksiin nähden korkea määrä. Toisaalta taas, jossain oli sanottu sellaistakin, että ihmiselimistö (munuaiset?) kierrättäisi siinä määrin C-vitamiinia että keripukin oireet nykymaailmassa ja etenkin länsimaissa olisivat mahdollisia vain mokaamalla ravinnonhaussa tosi, tosi pahasti. Ja muistelisin myös lukeneeni, että labraoloissa olisi ihmisiltä saatu kait kuukaudessa käytettyä kehon C-vitamiinivarastot loppuun.
Paulingin aiheeseen liittyvän erään tutkimuksen pdf:stä löytyi sellainen asia, että nähtävästi olisivat uhranneet eläinkokeisiin rottia (tai vastaavia jyrsijöitä, jotka eivät kykene C-vitamiinisynteesiin) lisäperustellen että ”vain kun kyseisistä kokeista voisi olla etua mahdollisessa ihmishenkien pelastamisessa ja aiheuttamatta koe-eläimelle turhaa kärsimystä”. Kokeen tarkoituksena oli siis tutkia, aiheuttiko liian vähäinen C-vitamiinin määrä koe-eläimillä verisuonten kalkkeutumista. Kokeen loputtua koe-eläimet uhrattiin, leikeltiin ja versuonet valokuvattiin; sen rotan, joka sai ihmiskokoon suhteutettuna joitakin grammoja (muistaakseni laskeskelin ihmiselle sama määrä suhteessa olisi ollut jossain 4-7g paikkeilla), suonet olivat puhtaat ja toisen, jonka saama määrä ihmiskoossa vastaisi nykyisiä suosituksia, suonissa oli näkyviä kalkkeumia.
Niin, mikäli Pauling olisi ollut oikeassa tuossa, niin olisi hienoa löytää useampia ulkopuolisia hänen löytöjään tukevia tutkimuksia. Mitä tulee omiin kokemuksiini, niin silloin kun tuli otettua jokunen gramma vuorokaudessa (yleensä 500mg tabuina, joskus olivat kuten 1-grammaisetkin hitaastiliukenevia), niin verisuonista ja niiden kunnosta en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta jotenkin iho tuntui sileämmältä tuon isomman kuurin aikana (ihossa ja verisuonten seinämissä käsittääkseni on kollageenia, jota siis C-vitamiinista valmistetaan). Jossain luontaistuotelafkan prujussa oli maininta, että iho pääsisi kaikkein viimeisimpänä nauttimaan ravinteista kehossa. No, jotain voiteita yrittivät myydä, juu, mutta selittäisi miksi vasta noilla isommilla määrillä vaikutus kirjaimellisesti tuntui iholla. Tällä hetkellä otan 500-1000mg päivässä, saas nähdä muuttuuko tulevaisuudessa suuntaan tai toiseen.
Yhdestä seikasta ajattelin poikkeuksellisesti olla äänekkäämpi C-vitamiinin suhteen, nimittäin sen flunssaoireidenhelpotuskyvyistä jotka ovat…no, parempiin vaihtoehtoihin verrattuna mielestäni maineeseensa nähden varsin mitäänsanomattomat. Yhden ihmisen otanta on yhden ihmisen otanta, mutta kertoakseni kumminkin omista kokemuksistani niin erään ärhäkän flunssan koittaessa ei ollut näistä siihen tehoavista tabuista jäljellä muuta kuin C-vitamiinia (flunssa sattui henk.koht. finanssipoliittisesti hankalaan aikaan kuusta). ”Tehoavista” pitäisi ehkä C-vitamiinin yhteydessä asettaa sitaatteihin; niin vähäistä helpotus oli kymmenelle grammamäärälle päästyä, että päätä särki eikä flunssasta. Kolmantena päivänä, kun ei helpotusta taudissa näkynyt, lähdin ostamaan helpotusta vaikka budjetissa kirpaisikin. Tuosta mitä hain hieman myöhemmässä lisää…
E-vitamiini
Tätäkin tullut kokeiltua, määrät 400mg-135mg päivässä (jokunen vuosi, hiljalleen laskien määrää). Näkyvin vaikutus oli, kun aiemmin niin kovin tulehtuneen näköinen niskan ja yläselän alue parani silminnähden parin-kolmen ekan päivän aikana. Entä muuten? Tjaah, kait se flunssat paremmin piti poissa kun en sitä ennen mitään vitskuja ollut ottanut tavaksi ottaa. Itseasiassa luulin yhdessä välissä, että olisin saanut jotain oireita noista suurista määristä, mutta olikin lopulta vain tietyt lihakset jumissa ja siitä yksi asia sitten johti toiseen ts. vasen rintalihas (ja selässäkin oli joku hermo jumissa) kramppasi joskus ja kun teki sitä ensimmäistä kertaa yöllä yrittäessäni nukkua säikähdin siinä määrin, että sydämen pamppaillessa jätti kerran lyönnin välistä ja löi kahdesti…ja se taas säikäytti lisää. Sairaalassa ja lähiterkkarillakin kävin itseäni näyttämässä, mainitsin kyllä tuon silloin epäilemäni E-vitamiinin, mutta lopulta sain verikokeidenkin puolesta puhtaat paperit. Stressiä, siitä se. Jokunen kerta lyhyen ajan sisään, kuu tai pari, tuli moinen välilyönti mutta nyt en enää edes muista milloin se viimeisin tuli.
Tällä hetkellä ei ole E-vitskupurnukkaa käytössä.
Mäntytabut (ja miksei mehukin)
Joo, tapittaisin nuo kaikki saman lipun alle. Onhan se mahdollista, että noissa olis lajikekohtaisia eroja (esim. jossain tehossa kotimaista, yleensä mehumuodossa myytävää, olisi jonkun tutkimuksen mukaan, muistaakseni, väitetty jopa 50 prosenttia muita lajikevalmisteita tehokkaammaksi), mutta lajikkeista huolimatta osoittautunut hyväksi tavaraksi. Pääkäyttötarkoitus on finnien ja niiden mukanaan tuomien tulehdusreaktioiden lieventäminen. Jossain oli väitettä, että toimii niihin kuin asetyylisalisyylihappo mutta ilman sen haittavaikutuksia. No, sanottava on että kyllä toimii, vaikka käytössä on asetyylisalisyylirullapuikko ja tuubi pari sinkkipastaakin. Nyt kun muuten mietin, niin sinkkipasta taitaa olla yksi hyväksytyimmistä kivennäisaine/hivenaine/vitamiini-pohjaisista hoitomuodoista; edes allekirjoittaneen old timer ei kiistä sitä, vaan suosittaa aina ensimmäisenä jos finneistä on kyse. Tuubissa, 25g, vieläpä lukee isolla 400mg/g. Huh, paljon on siitä mistä puhe!
Missä olinkaan…niin, olihan sitä käsittääkseni mäntytabuilla muitakin etuja; joistain väännetään enemmän kättä kuin toisista. Mainitakseni omiin kokemuksiini pohjaten yhden palataan hetkeksi C-vitskuissa mainitsemaani flunssatuskailuun: purin siis hammasta budjettini puolesta ja hain paketin sitä P-alkuista (kymmenen kirjainta, L lopussa, valkoinen paketti vihreällä tekstillä, mänty ja meri taustalla; yritän hämätä mainosbotteja) tavaramerkkinimistä. Vaikka nämä P-versiot olisivat jotenkin standardoituja flavonoidipitoisuuksiltaan ns. rinnakkaisvalmisteisiin verrattuna, niin ovat kyllä ainakin Suomessa julmetun kalliita määrään nähden; vain 40mg per tabu ja 60kpl per paketti, kun luotettaviksi kokemistani ulkomaisista verkkokaupoista saa (toisinaan eri lajikkeen, mutta…) samaan hintaan 100-240mg. Kummiskin, otin sitten kotiin päästyäni jotain 500-1000mg väliltä, menin lepyyttelemään silmiäni sohvalle…ja 5-10 minuutin kuluttua nenäni ei enää vuotanut, eikä tuhissut ja kykenin hengittämään sen kautta. Siis sinä päivänä, sillä vuotaminen jatkui seuraavana päivänä mutta paljon lievempänä ja olin lopultakin hiljalleen paranemaan päin.
Henk.koht. hokema flunssan kotihoidossa ”otas vähän C-vitamiinia” saisi muuttua suuntaan ”otas vähän mäntyä”, ainakin mitä tulee vesiliukoisiin lisäravinteisiin (itsellä tätänykyä 240mg tabu per päivä). Rasvaliukoisista oli tuossa hommassa ainakin yksi…
D-vitamiini
Tästä taidetaan vääntää eniten peistä nykyään ja mietin, että miten hitossa tämän uskaltaisi muotoilla ettei tulisi ns. lunta tupaan ainakaan nykyisten suositusten puoltajilta. No, isompia määriä perustellaan mm. vitamiinin vaikutuksella muuhunkin kuin luustoterveyteen, joista muistaakseni yksi olisi ollut D-vitamiinin aktiivisen olomuodon, jahka maksassa on moiseksi muuttunut, kyky kiihdyttää kehossa antimikrobiaalisten peptidien ts. kehon omien antibioottien tuotantoa. Tämän taisitkin tietää, kun mainitsit D-vitamiinin vastustuskyvyn alla? Flunssan iskiessä on tätäkin tullut kokeiltua useampina (normaalisti yksi päivässä) 125mikrog kapseleina; taannoin meni erään flunssan ekana päivänä jotain 5-10 väliltä, tehosi ihan kohtalaisesti, mutta silloin tarkkailua vaikeutti se että otin myös C-vitamiinia…joka tosin osoitti ”tehonsa” myöhemmässä flunssassa eli enimmistä lievennyksistä saanen kiittää kuitenkin D:tä. D-vitamiinissa on se hieno puoli, että mikäli ei missään nimessä halua pillereitä popsia ja ei ole mitään vakavia ihosairauksia (joiden vuoksi ottoa olisi syytä välttää), niin varastoja voi kartuttaa riittävästi ainakin kesäauringossa; siis ei mitään entisaikojen tolkutonta tuntien auringonpalvontaa aurinkorasvalla, vaan 10-15min kädet ja jalat paljaana (talvella muistaakseni pitäisi ottaa keskipäivällä) ja ilman aurinkorasvaa. Ja palamista välttäen. Yhdellä kaverilla on muuten atooppinen iho ja hoitomuotona on kuulemma auringonotto. Lähikirjaston ”viekää pois”-hyllyssä oli muuten joku sikavanha lääkärikirja, jossa jotain vakavaa sairautta, saattoi olla tuberkuloosi, hoidettiin onnistuneesti auringonotolla. Ei ollut vielä hajua tekijöillä mistä johtui, auringon ”hyvää tekevä voima” muistaakseni mainittiin ja kovin olivat nämä nuorehkot tietyn sukupuolen synnyinasussaan maksimoidakseen auringonottojensa pinta-alan. Kirjan jätin kuitenkin hyllyyn, koska iso osa muusta kuvastosta, vaikka kuinka lääketieteellisen neutraalia pyrkikin olemaan, sai aikaan melkoisia vatsanväänteitä…
A-vitamiini
Tällä hetkellä ei varsinaisesti käytössä, vaikka ehkä syytä olla. Siinä silmän bakukasvuston toisella lekurireissulla sain kuulla toiselta, konsultoidulta lääkäriltä positiivista palautetta siitä kun olin tässä välissä alkanut syömään vauvanpurkkimuonista porkkanaa (saattaa olla, että hain beetakaroteenitabuja kans, nyt en enää muista); ”kyllä, A-vitamiinin on todettu nopeuttavan silmien ja ihon paranemista”, totesi lääkäri jota toinen lääkäri konsultoi. A-vitamiini vaikuttaisi näissä yhteyksissä muutenkin olevan sellainen tapaus, joista on niin kiistattomasti näyttöä ettei sitä…öö…no, kiistetä. No, tänä kesänä tuli tilattua purkki karotenoideja, ettei palamaan pääsisi. Sitä ennen oli järkkyhintaista suomibeetakaroteenia, jota meni useampi tabu että pääsi samaan kuin tilatusta yhdestä jenkkipurkin kapselista. En palanut, en, ja olihan se luomurusketuskin kivasta. Sitten loppuivat ja old timer halusi auttavan yhdessä poraushommassa talossaan. Sain sen mitä päivällä tein tuona loppukesänä valmiiksi ennen kuin ukko pääsi töistä, söin mitä jääkaapista löytyi ja vilkaisin pöydälle ja näin purkin A-vitamiinikapseleita. Jep, ei beetakaroteenia vaan suoraan kalaöljystä, vähän yli 900mikrog per kapseli. Mietin, että tuskinpa motkotetaan jos otan, olinhan sentään duunissa paikalla, mutta määrä arvelutti, olihan A-vitamiini rasvaliukoisista toksisin (sitäkin käsittääkseni vasta kuukausien jälkeen, mikäli tuolloin muutamakertaisesti ylittää suositukset). Päädyin lopulta testaamaan kaksi joka päivän jälkeen ja päiviä oli kait 4-7.
Urakan päätyttyä tulin katsoneeksi vasenta käsivarttani, jossa oli ollut jo jonkin aikaa pieni, 3-4mm, parantumaton läikkä, kuin verinahkaa. Nyt, otettuani A-vitamiinia tuplasti päivittäisen suosituksen muutaman päivän ajan, kohta oli näyttänyt ensimmäisiä paranemisen merkkejä. Miksi ihmeessä se ei ollut tehnyt sitä karotenoidien popsimisen aikaan? En käsitä yhtään. No, nyt ei ole A-tabuja, mutta joinain päivinä pyrin syömään maksalaatikkoa, joskus jopa peräpäivinä (ainakin Finelin mukaan vähimmillään maksalaatikossa olisi jopa 1800mikrog A-vitamiinia per 100g…ja laatikko on yleensä 400g; kyllä pikkasen heikottaa, ainakin näin 76-kiloiseksi mieheksi). Taidan harkita A-vitamiinivoiteen ostoa apteekista…
K-vitamiini
Nyt ei ole käytössä, mutta kun on ollut niin siksi etten joka päivä ole nattoa hintansa vuoksi halunnut syödä (jopa pidän mausta). Päällimmäisin etuväite oli käsittääkseni, että kiskoisi verisuoniin tarttuneen plakin pois. No, kun söin nattoa niin mahdolliset finnitkin pehmenenivät ja pidemmällä tarkasteluvälillä, kun pillerit olivat käytössä, ainakin parilla-kolmella tabulla plakin synty väheni suussani huomattavasti kun tuolloin tuli vielä kitattua kovinkin sokeripitoisia energiajuomia (nykyisellään ei siinä mielessä tarvetta, kun löysin sokerittoman suosikkini energiajuomista, erään puolen litran ”kevytbuustin”). Kaipa se suonillekin hyväksi oli, koska yllättäen sormeni eivät enää palelleet talvisin jos sisällä oli vähääkään viileämpi. Toisaalta voisi hieman säikähtyä, että olivatko sormeni hiussuonet jo noin pahasti plakkiutuneet esim. sokerilimonadeista, mutta siitä huolimatta tai juuri siksi voisin harkita uuden purkin jos nyt vaikka vain kuuriksi tilaamista alkutalveksi.
Superoksididismutaasi
Ok, tämä on viimeinen, oikeasti, mutta voisi oikeastaan, kaikessa objektiivisuudessaankin, edustaa sanontaa ”säästä paras viimeiseksi”.
No niin, tähän törmäsin ensimmäistä kertaa samalta luontaistuotefirmalta kuin se suomimänty, anteeksi, ranskalaisrannikkomänty suomiboksissa. Takakannen itsekehukooste meni muistaakseni osapuilleen näin: ”superoksididismutaasi on elimistössä luontaisesti esiintyvä primäärinen antioksidantti”, juu näin on, ”esimerkiksi C- ja E-vitamiini ovat sekundäärisiä antioksidantteja” juu, ”superoksididismutaasi tehoaa erityisesti kehon yleisintä happiradikaalia superoksidia vastaan ja kykenee tuhoamaan niitä ja muita happiradikaaleja ketjureaktiossa, mihin sekundääriset antioksidantit eivät kykene” juu ja muistaakseni myös juu ”superoksididismutaasi tehostaa elimistön omaa superoksididismutaasituotantoa”, juu, mutta (palaan tähän kohta) ja ”elimistön superoksididismutaasimäärä alkaa vähenemään jo 25. ikävuoden jälkeen” hmm, en ole satavarma, mutta kaiketi näin, sillä mikäpä vanhetessa ainakaan helpottuisi. Juu, muuten kuulostaa hyvältä…
…mutta tuo versio ei imeydy elimistöön. Ja sitä oli muutenkin vain jotain 10mg per tabu. Halpaan tuli kerrankin mentyä ja sanoisin näin ollen, että on syynsä miksei tätä ole enää perustavarataloissa myynnissä mutta ranskalaismänty samalta firmalta sen kun porskuttaa. Jos jokin toimii, niin kyllä sitä ihmiset ostavat pitkälläkin tähtäimellä. Mutta katsotaanpa ainetta kehnon startin jälkeen vielä kerran…
Kaivelin taannoin netistä tutkimuksia tähän primääriseen antioksidanttiin liittyen ja eräässä pdf:ssä kerrottiin, kuinka sitä siveltiin suoraan palovammaiholle. Tulokset olivat positiivisia, mutta ristiriitaisia: toisaalta superoksididismutaasi piti erinomaisesti tulehdukset ja aineenvaihduntamyrkyt poissa ja kurissa, mutta toisaalta ei nopeuttanut uudissuonitusta palovamma-alueelle. Tuon tutkimuksen aikaan oraalisesti imeytyvää muotoa ei vielä ollut…
…ennen kuin nyt. Ollut jo useamman kuukauden, saattaa olla että jo viime vuonna oli. Prosessissa jotenkin suojataan superoksididismutaasi vehnänoraalla, että kestäisi kulkea ohutsuoleen asti; sitä näissä tietyn patentin kapseleissa (googlella kirjoita tämän prim. antioksidantin kolmikirjaimisen lyhenteen eteen gee äl ii ja loppuun ii än, pitäis löytyä) on peräti 250mg ja tätä main eventtiä ”vain” 100mg, jota sitäkin enemmän kuin suomitabuissa.
Niin että toimiiko? Juu, kyllä. En seurannut sen tarkemmin, että olinko vähemmän flunssa-alttiimpi tai mitään, mutta sattuman kautta sain näytteen tehosta. Olin saanut vasemman peukaloni kynnen oikeaan pystysivuun pitkän viillon jostain terävästä paperista ja liekö ollut epätasainen iho vai mikä, mutta jostain syystä ei vain alkanut paranemaan. Siis oli vuoto tyrehtynyt ja siten, mutta muuten ei mitään. Purkin saavuttua saavuttua otin yhden ja jokusen hassun minuutin jälkeen vilkaisin peukaloani, joka oli jo alkanut kuivumaan ja lopulta myöhemmin uusiutumaan haavan ympäriltä. Sai jo hieman virnistämään, ”ollaanpas sitä nyt niin Wolverinea…”.
Uusi purkki uudelta valmistajalta olisi tarkotus noutaa tänään kaverilta, jonka kautta tilasin. Aiempaa merkkiä ei nettikaupasta löytynyt, ja sanottakoon miinuksena että siitä olivat muutkin asiakkaat huomanneet että toisinaan osa kapseleista oli vaajatäyttöisiä…saas nähdä miten tämä uusi suoriutuu, nähtävästi mukana on kaiketi goji-marjaa (ainakaan superfuudimainostus ei vakuuttanut, mutta senkus) ja tuon aiemman patenttimäärityksen mukaisen 100mg lisäksi joku toinen patenttiversio (nimessä taisi olla sana entsyymi).
Huh, mikä vuodatus. Kiitos, jos/kun jaksoit lukea ja hyvää päivänjatkoa 🙂
13.10.2014 - 23:52
No niin, siinähän tuli asiaa 😀 mut hei, oikein hienoa tekstiä. Kiva kun tykkäsit sarjiksesta ja kiitos kokemustesi jakamisesta! Mulla on kans pitkät tarinat siitä, miten olen näistä kutakin päätynyt käyttämään. C:n ja D:nkin takana on jotakin tarkempaa kun ”vastustuskyky”, mutta sarjiksessa se oli kompakti ja vähemmän henkilökohtainen noin. Kaikkea hyvää ynnä terveyttä sulle!